Vuonna 2015 luin julkaisun ProAm formaatista, joka tuolloin oli jalkautunut suomeen silloisen 10tanssi Oy:n (nykyinen Elevent) toimesta. Kiinnostuin välittömästi ja päätin aloittaa selvittämisen miten tähän hienoon formaattiin pääsee mukaan. Muutamassa kuukaudessa selvitystyön aloittamisesta aloitin kilpatanssiopettelun Tepikan salilla Jyväskylässä silloisen opettajani Hannu Korhosen kanssa.

Olen aiemmin tanssinut pitkään soolotansseja mm jazz, show sekä kuubalaiset tanssit, harrastanut erilaisia ryhmäliikuntamuotoja sekä kehonrakennusta. Myös kilpatanssi oli minulle hyvinkin tuttua tyttäreni kautta, jonka harrastusta olin seurannut hyvin läheltä 10 vuoden ajan. Näinollen minulla kyti ajatus siitä, että paritanssin pyörteisiin meneminen olisi minulle melkein kuin ”pala kakkua” . Vaikka parin kanssa en ollut koskaan tanssinut niin taustaahan tanssin maailmasta minulla oli paljon. No, toisin kävi. Jo heti ensimmäisellä tunnilla opettajani kanssa tippuivat luulot pois, että olisin muka jo osaava. En todellakaan ollut , enhän osannut edes olla vietävänä. Eli tieni kohti kilpalattioita lähti ihan siitä, että opettelen tanssimaan parin kanssa ja ylipäätään kuuntelemaan toista sekä olemaan vietävänä.

Matkani ProAm tanssijaksi oli alkanut.

Treenasin ahkerasti opetellen valssin ja cha cha cha, hankin kilpailu asut ja muutaman kuukauden kuluttua olinkin jo kilpaparketilla. Sijoitukseni olivat hyvät ja matkani sai jatkua. Kipinä kilpatanssiin oli syttynyt. Samalla lisäsin myös tanssien määrää ja tanssin jopa show casenkin kilpailuissamme, joten myös se palo mikä show tanssiin minulla on tuli mahdolliseksi tässä formaatissa. Treenattavaa siis riittää.

Vuonna 2016 (loppuvuodesta) erosivat tiemme silloisen opettajani kanssa hänen muuttaessa ulkomaille ja uuden opettajan etsintä alkoi.

Vuonna 2017 (alkuvuodesta) sain opettajakseni Joni Ihanuksen Jyväskylästä ja matkani ProAm oppilaana sai jatkua.

Tällä hetkellä tanssin 3 lattari -ja 3 vakiotanssia, joissa minulla opeteltavaa riittää. Treenaan Jonin kanssa viikoittain joko 1 tai 2 kertaa. Vaikka ProAmissa ollaan ”ohituskaistalla” tanssien vapaita kuvioita riittää kilpatanssin perusteissa paljon opiskeltavaa. Tunneilla opettelemmekin jopa kävelemään, harjoittelemme käsien liikkeitä sormenpäihin saakka, käymme läpi paljon teknisiä asioita pilkkoen joskus niitä pieniinkin palasiin. Opettelen myös pitämään pääni oikeassa asennossa ja kyllä…myös katsomaan opettajaani silmiin.

ProAm ei ole helppo tie niin kuin ei mikään uuden opettelu. Se mikä näyttää helpolta ei sitä olekaan, joten opeteltavaa riittää ja se onkin mukavaa. Onnistumisen ilo on huikeaa.

Näyttävä laji kun on kyseessä vaikuttaa tanssisalilla opitut fyysiset ominaisuudet myös liikkumiseen normaaliolosuhteissa sekä muissa lajeissa. Olenkin saanut rutkasti hyviä fyysisiä ominaisuuksia tästä lajista ja mikä parasta pienet kolotukset ja vaivakin ovat hävinneet ammattilaisen opissa. Kun tehdään oikein ja oikealla tavalla kroppakin tykkää. Mielestä puhumattakaan! Opettajani lämmin asenne, mutta tiukka ote pitää minut oppilaana kurissa. Myönnän olevani aika no…haastavakin oppilas, mutta opettelen tässä lajissa myöskin itsehillintää mikä tekee minulle oikein hyvää. Yhteistyö opettajani kanssa vaatii molemmilta paljon ja kunnioitus opettajaa kohtaan pitää tässä formaatissa säilyä lujana. Koska tanssi (vaikka vain oppilas formaatissa arvostellaan) on yhteinen pitää sen rakentaminenkin olla.

Jonin kanssa olemme kilpailleet suomessa 2 kertaa vuodessa. Puitteet meillä Eleventin järjestämissä kilpailuissa ovat todella hienot ja kilpailupäivä on aina todella mahtava ja lämminhenkinen. Omat ja muiden kaupunkien kannustusjoukot tekevät myös päivään hyvän tunnelman. 2019 tammikuussa on minulla ensimmäiset ulkomaan kilpailuni Milanossa Italiassa. Tämä on unelmieni täyttymys ja odotankin jännityksellä tätä huikeaa kokemusta.

Matkani ProAm tanssijaksi jatkuu.